Uniklubi

toivon tuntua tahtoisin, edes vähän näihin katuihin
silmät liian tottuneet mustaan asfalttiin
vielä kerran tahtoisin rauhassa nukahtaa
nousta puhtaana ilman niitä katseita
jotka minut selättää
kun pyörät ei pyöri niin kuin tahtoisin
eikä maailma katso mua silmiiin
vain hetkeksi otteeni kadotin
nyt siitä aina maksaa saan
kuinka kääntää voisin askeleet
kieltää kaikki mun lupaukset
hyvästellä Tammela ja muut
ketä kaikesta syyttäisin
mut turha selittää
kun pyörät ei pyöri niin kuin tahtoisin
eikä maailma katso mua silmiiin
vain hetkeksi otteeni kadotin
nyt siitä aina maksaa saan
kun pyörät ei pyöri niin kuin tahtoisin
tuskin suuntaansa muuttaakaan
uskoa voi vaikka tietääkin
tästä aina maksaa saan