Viikate

Ei paina mieltä, vaikka hengetön
Huomenna hengetön, olisin nukkumassa nurmen alla
Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön
Ei löydy tilkkaa edes raapimalla
Kun kaivaa routa maasta onneaan
Sen ymmärtää vain autuaat
Piippolta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin
Suojassa piilotetun tammikannen
On sillä tiellä eikä takaisin, tuskimpa takaisin
Palaavat jälkeen kylmän rautakangen
Kun kaivaa routa maasta onneaan
Sen ymmärtää vain autuaat
Suuttuisin en, vaikka jo olisin, tuhkana olisin
Uurnassa isoäidin akkunalla
Kun riita-aika ei vain sotisi, ikäni sotisin
Paineessa väkijuoman hirmuvallan
Kun kaivaa routa maasta onneaan
Sen ymmärtää vain autuaat
Tie erottaa ja voimat kuluttaa
Kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden
Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa
Eihän meillä ole kun
Ymmärrystä autuaiden
Ymmärrystä autuaiden
Ymmärrystä autuaiden
Tie erottaa ja voimat kuluttaa
Kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden
Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa
Eihän meillä ole kun
Ymmärrystä autuaiden
Ymmärrystä autuaiden
Autuaiden