Moonsorrow

Askelmilla
(Prologue)
Maailmalle
Kuun viel? varttuessa
kulki kuiskaus p??ll? veen kaukaa.
Aallot levotonna l?iv?t
vasten sateen pieksem?? rantaa.
Kauan hiljaisia lienneet
salot alla pohjoisen taivaan.
Vain yksin?inen vire tuulen soi.
Keih?s karhunkaatajan
maassa saaliin vierell? vartoi
vaiti suurta laivaa saapuvaa.
Ei kukaan tiennyt n?hd? sarastukseen
ja p?iv? laski taas.
Kuulkaa huuto korppien
halki taivaiden,
n?in saapuu tuho jumalten
maailmaamme.
On tullut se aika jolloin auringon py?r?
veren vuodatuksesta katkeaa.
Liput kauniit liehuen
airut rantakiville astuu.
He miekoin meit? tervehtiv?t,
vapaudesta puhua saavat.