Horna

Y?ll? j?inen usva j?lleen nousee
haudastaan,
vartiosta, luota vainajien paikaltaan,
houkuttelee uuden uhrin luokseen
surmaansa,
laulaa omituisen, oudon taikansa.
N?liss??n ja suojaa etsien, sisimm?ss??n l?mp?? kaivaten,
kirottuna vai voittaneena,
kaiken elon riemun raivaten.
?inen suo on kiintynyt lapseensa,
jota kirouksensa varjelee,
ilman l?mp??, ei el?m?? ollenkaan,
ei taantumusta rakkauteen.
Haudanusva on vihannut ihmist?,
inhonnut sen lihaa ja aatteita,
pyrkimyst? saada osakseen